Lentomatkustamisesta tulee yhä epämukavampaa, kun ilmastonmuutos etenee Tuoreen tutkimuksen mukaan Pohjois-Atlantin suihkuvirtauksessa pystysuuntainen tuuliväänne on voimistunut huomattavasti vain 40 vuodessa. Niko Kettunen | Helsingin Sanomat | 2 September 2019 Lentomatkustamisesta tulee yhä epämukavampaa, kun ilmastonmuutos etenee. Jo aiemmin on havaittu, että ilmaston lämpeneminen lisää turbulenssia korkeuksilla, joissa matkustajakoneet lentävät. Kasvava lämpötilaero maan pinnan ja yläilmojen välillä voimistaa tuuliväännettä, eli tuulen suunta, nopeus tai molemmat voivat vaihdella ilmassa yllättäen. Tästä syntyvät ilmakuopat ja tavaroita heittelevä turbulenssi. Lisäksi lämpötilaero päiväntasaajan ja napojen välillä kasvaa. Tällä on huomattava vaikutus ilmakehän suuriin tuulijärjestelmiin kuten Pohjois-Atlantin suihkuvirtaukseen. Hiljattain Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa 40 vuoden satelliittimittausaineistolla, että Pohjois-Atlantilla pystysuuntainen tuuliväänne on lisääntynyt peräti 15 prosenttia 1970-luvulta. Viime vuosina onkin uutisoitu matkustajakoneiden kohtaamista, poikkeuksellisen voimakkaista ilmakuopista. Maaliskuussa Istanbulista New Yorkiin lentänyt Boeing 777 joutui Yhdysvaltain itärannikolla niin rajuun rynkytykseen, että osa matkustajista iskeytyi kattoon. 29 ihmistä loukkaantui ja joutui sairaalahoitoon. Turbulenssi tuli niin sanotusti kirkkaalta taivaalta, eli lentäjät eivät pystyneet havaitsemaan tuuliolosuhteiden yllättävää muutosta. Heinäkuussa Tyynenmeren yllä samanmallinen kone kohtasi niin rajua turbulenssia, että 37 ihmistä loukkaantui ja heistä yhdeksän vakavasti. Huhtikuussa Islannin yllä SAS:in matkustajakone joutui niin ikään turbulenssiin, jota koneen kapteeni kuvaili Ylen uutisten mukaan pahimmaksi, jonka hän on urallaan kokenut. Turbulenssia esiintyy yläilmoissa ympäri maailmaa, mutta eniten on tutkittu Pohjois-Atlantin aluetta. Atlantin yli kulkee maailman vilkkain mannertenvälinen lentoreitti. Joka päivä 3 000 konetta ylittää Atlantin matkallaan Euroopasta Pohjois-Amerikkaan ja takaisin. Nyt englantilaisen Readingin yliopiston ilmatieteen laitokset tutkijat ovat siis analysoineet satelliittidataa vuosikymmenten ajalta. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu tuulen nopeuksia suihkuvirtauksessa, mutta ei tuulen nopeuden ja suuntien vaihtelua pystysuunnassa, jolloin tuuliväänteen mahdolliset muutokset ovat jääneet havaitsematta. Ilmakehätieteen professori Paul Williams avaa tutkimustulosta The Washington Post -lehdessä. Ilmakehän kaksi alinta kerrosta ovat troposfääri ja stratosfääri. Niiden välinen raja kulkee napa-alueilla noin viidessä kilometrissä. Päiväntasaajalla stratosfääri alkaa 15 kilometristä. Noin kymmenen kilometrin korkeudella lentävät matkustajakoneet kulkevat siis usein näiden kerrosten rajalla ja välillä. Tuuliväänteen lisääntymiseen vaikuttaa moni asia ilmakehän tasapainossa. Vaikka ilmastonmuutos lämmittää napa-alueita suhteessa enemmän kuin eteläisempiä leveysasteita, stratosfäärin korkeudella ilma kuitenkin päin vastoin viilenee navoilla. Vastaavasti päiväntasaajalla troposfäärin yläosat lämpenevät enemmän. Lämpötilaero päiväntasaajan ja napojen välillä siis kasvaa. Alempana troposfäärissä lämpötilaerot kuitenkin pienenevät ja Pohjois-Atlantin suihkuvirtaus heikkenee. Muutokset tässä napavirtauksessa johtavat sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen. "Jos suihkuvirtaus hidastuu ilmakehän alaosissa mutta pysyy ennallaan ylempänä ilmakehässä, tuuliväänteen on lisäännyttävä", Williams sanoo. Pystysuuntainen tuuliväänne Pohjois-Atlantilla on kolmen eri datasetin mukaan lisääntynyt 15 prosenttia. Vaihteluväli on tutkimuksen mukaan 11–17 prosenttia. Tämä on varsin huomattava lisäys vain 40 vuodessa. "Ilmastonmuutoksen vaikutus suihkuvirtaukseen on suurempi kuin aiemmin on luultu. Ilmastomallit osoittavat turbulenssin voimistuvan kaksin-kolminkertaiseksi vuosisadan puoliväliin mennessä", sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Simon Lee Washington Postille. Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkaimpien turbulenssien alue on Atlantin yllä keskittynyt etelä-pohjoissuunnassa noin tuhannen kilometrin levyiselle vyöhykkeelle 40. leveyspiirin tienoilla. Suurin osa Atlantin ylittävästä lentoliikenteestä kulkee tätä kautta. Turbulenssit eivät pelkästään tee lentämisestä epämukavampaa, vaan voivat hankaloittaa lentojen suunnittelua ja pidentää matka-aikoja, kun pahimpia ilmakuoppia pyritään kiertämään. Kun Atlantin ylittäviä lentoja on joka päivä tuhansia, jo muutaman minuutinkin lisäys matka-ajassa tarkoittaa huomattavaa määrää ylimääräistä polttoainetta ja hiilidioksidipäästöjä. Muuttuvan ilmaston voi siis tuntea penkissään Atlantin yli lentäessä. Tutkijat kuitenkin rauhoittelevat, että turbulenssia ei tarvitse pelätä. Lentokone ei putoa, vaikka ilmakuopat olisivat kuinka rajuja.